Viisaat
Salomon korkea veisu.
Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini. Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi; sentähden sinua nuoret naiset rakastavat. Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat. Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla." Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa. Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka rintojeni välissä lepää. Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset." Katso, kaunis sinä olet, rakkaani; kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme! Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme kypressit." Jaana Paju
Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, se on turhuutta.
Tapasin hänet nuoruudessani. Hän oli Mies. Hän oli komea ja huoliteltu, jutteli kivasti, tarjosi lahjoja ja herkkuja, ylisti ruskeita silmiäni ja loihe runoja ja sananlaskuja. Hän sai minut nauramaan ja kiittämään siitä, että olen Nainen. Ja piankos vapauduin ja hän kantoi minut vuoteeseen. Salomo oli soihtu sylissäni, hän tuskaili, että oli nähnyt niin paljon. Niin paljon tuhoutuneita unelmia - perheitä, taloja ja kaupunkeja. Hän oli rakentanut niin paljon - muureja, palatseja ja viinitarhoja. Hän oli maistanut ja nauttinut niin paljon - viiniä, naisia ja laulua. Salomo oli nähnyt, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Hän totesi, että ahneus ja tyhmyys kukoistaa, ja nainen on ansa. Eikö ole viisasta naista? Ihmekös tuo, kun ei ollut tavannut minua. No niin. Nainen on ihana! Vaiko tyhmä, turhamainen ja tyydyttämätön? Ei, en saanut pidettyä tuota miestä, ei toinen nainen, eikä sadas. Salomo oli Suuri ja Levoton Sielu - hänen täytyi mennä. === Salomo sai viisauden - Saarnaajan kirja - se ei ole "piireissä" kovin arvostettu eikä luettu, kun siinä ei juuri mainita "Jeesus", "Jumala" ja "Taivas", sitäkin useammin "taivaan alla" ja "turhuutta". Oi turhuus! Saarnaajan kirja on yhä ajankohtainen ja moderni, paljolti samanhenkinen kuin Waltarin nuoruuden vaellusromaanit. Se elämänjano ja etsintä, kokemisen kiima ja polte. Ja koetun jälkeinen tyhjyys ja avuttomuus ja turvattomuus. Tässäkö kaikki? "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta" Saarnaajan kirja myös suhteellistaa nykyisyyttä, älä ole olevinasi, on sitä ennenkin ollut. "Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen. Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan. Mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan. Ei ole mitään uutta auringon alla." Muistat varmaan useitakin lähteitä, joissa tämä samainen tyhjyyden ylistys? === Kaikki on turhuutta. Miten niin? Mistä Salomo sen tiesi? Aika on kokea Tyhjyys. Toistuvasti. Kunnes? [ 7 ] Täytyy olla enemmän! Voiko sydän avautua, ellei se repeydy? Aika on täyttyä, yli äyräiden. === Älä huoli, ystävä, kaikella on aikansa: Aika on syntyä ja aika on kuolla. Aika on purkaa ja aika on rakentaa. Aika on syleillä ja aika on olla ilman. Aika on etsiä ja aika on kadottaa. Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. === Viimeinen luku Ja muista Luojaasi jo varhain, ennenkuin pahat päivät tulevat ja ne vuodet, joista joudut sanomaan: "Tämä ei yhtään miellytä" "Ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon." Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Salomo / Wikipedia
|